“Lähdin lapsuuskodista selässäni reppu ja repussani mitta. Sillä mittasin itseäni. Ja aina oli tulos: Ei riitä, ei riitä. Kauan uskoin mittaani. Sitten löysin uuden. Se sanoi: Riittää, riittää hyvinkin. Silloin tajusin, mittani...”

—Anja Laurila